Kesällä, lomalla, tuntuu siltä että kaikki on tässä, kaikki on hyvin.Syksyllä, hiljaisena hetkenä puolison kainalossa tuntuu siltä että kaikki on tässä, hyvin.
Joulun alla, lasten kanssa leipoessa tuntuu siltä että kaikki on tässä, kaikki on hyvin.
Keväällä, kun pihan kasvit unohtavat talven ja puskevat näkyviin kaiken väriloistonsa, kaikki on hyvin.
Katson kotiani, läheisiäni. Kaikki on hyvin.
Mistä ne virvatulet sitten tulevat? Miksi on vaikea olla, asettua, pysähtyä lasten leikkeihin, työtehtäviin, hetkeen yleensä. Missä on se jokin, joka ihmisellä pitäisi olla jotta kaikki olisi hyvin? Miksi samoissa elämää täyttävissä asioissa tuntuu olevan sekä päänsisäisen taivaan että helvetin ainekset?
Uskon että se jokin on tasapaino. Kun ihmisellä ei ole mitään, tai suuria asioita puuttuu, on vaikea olla onnellinen. Kun ihmisellä on elämän tärkeitä asioita - työ, koti, perhe, harrastukset, on hänellä myös kaikki eväät olla onnellinen. Kuitenkin ihmisen kyky keskittyä erilaisiin asioihin on rajallinen. Siksi elämä voi välillä tuntua raskaalta vaikka kaikki onkin hyvin. Joku pakenee töihin, joku töistä pois.
Ehkä hyvään elämään kuuluu että asioita kyseenalaistaa välillä? Erottaa paremmin myös ne hyvät hetket. Kun vielä osaisi erottaa, missä kulkee terveen tasapainon hakemisen ja täyden uupumuksen välinen raja.
Tähän blogiin pitäisi saada syntymään ajatusterapiaa. Lisään mukaan piirroksia, joita käytän pysähtymiseen ja rauhoittumiseen, ja koitan ajatella niiden avulla jotain. Koitan miettiä, mitkä ajatukset ja asiat ovat arvokkaita ja pysähtyä olemaan välillä jotain mieltä jostain. Kaiken sen oravanpyörässä kipittämisen välissä, jota elämän ruuhkavuosiin kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti