maanantai 17. tammikuuta 2011

Fysiikkaa hangella

Lumen taju, sen kehittämiseen tarvitsee tämän ja viime talven kaltaisia luonnonihmeitä sekä pari leikki-ikäistä lasta. Miten monenlaiselta lumi voi näyttää ja tuntua, miten montaa asiaa lumen kanssa voi tehdä. Lumessa voi kahlata, sitä voi lykkiä kolalla, siihen voi jäädä jumiin autolla ja sen peittämällä jäällä voi liukastua. Nämä käyttötarkoitukset lienevät tuttuja lumen käyttötapoja melkolailla kaikille aikuisillekin. Lunta voi käyttää opettamaan lapsille painovoiman lakeja...


Viisi vuotta perheenäitinä on opettanut myös sen että aikuinenkin voi tehdä lumienkeleitä tai muuten vain huvikseen heittäytyä hankeen selvinpäin keskellä päivää. Pulkkamäessä pysyy kivasti lämpimänä ja saa punaiset posket.

Fysiikkaa aletaan opiskelemaan koko päiväkotiin matkaavan autolastillisen voimin, kun havaitaan aamulla pihalta marenkilunta: kovalla pohjalla lepäävän, noin sentin lumikerroksen päällä on ohut jääriite. Ihan noin rapsakalla pohjalla en ole aikoihin kävellytkään! Ei, tästä ei ihan vielä saa palloja aikaiseksi. Eilinen kevyt (jopa meikäläisen kolattava) puuterilumi muuttuu yön aikana raskaaksi mössöksi jonka kolaaminen on miesten työtä, tästä päästään vetysidosten ihmeelliseen maailmaan. Kyllä, loppuviikosta päästään varmasti kävelemään tuossa hangella johon tähän asti on upottu kuka mitäkin elintä myöten. Lapset aika syvälle.

Kaikkia näitä ihmeitä  muistan lapsuudestakin. Minulle uudempaa lumen fysiikkaa on, kun hanki alkaa laulamaan! Tuntuu melkein metafyysiselta, ainakin aiheesta puhumalla saa osakseen kummia katseita... Aamulla kävelin töihin ja pysähdyin yhtäkkiä ihmettelemään ympäriltäni kuuluvaa ritinää. Se kuului jotenkin laajalta alueelta ja hetken kummasteltuani ymmärsin että se kuuluu hangesta, kaikkialta hangesta. Jäi Snap, Crackle ja Pop selkeästi toiseksi kun lumihanki jutteli minulle. Ihastelin maagista tunnetta, kaipasin lapsia paikalle kuulemaan saman minkä minäkin ja huikkasin ohi kulkevalle samassa talossa työskentelevälle vanhemmalle naiselle että hei kuuletko mitä ääniä tästä lumesta lähtee? "Ai kato joo", totesi hän ja kiirehti töihinsä. Hullun maineen saa varmaan vähemmälläkin, mutta tässä tapauksessa en jaksa edes olla pahoillani...

1 kommentti:

  1. Onpa kiva kuulla etten olekaan maailman ainoa äíti joka peuhaa hangessa lastensa kanssa, valloittaa lumivuoria ja hullaantuu lumen narinasta! Välillä siltä tuntuu, kun leikkipaikan muut äidit katsovat pitkin nenänvartta... mutta kyllä meillä oli hauskaa!

    VastaaPoista