Eilen kaupasta tullessani kihisin kiukusta. Ja aloin miettimään pöljyyden syvintä olemusta. Onko tyhmä aina tyhmää, vai mikä siinä on takana? Ja onko sillä väliä, jos seuraukset ovat mitä ovat?
Homma alkoi itää aamulla, kun taistelimme lasten kanssa itsemme iloiselle harrastusretkelle. Jokainen lapsiperheen arkea hetkenkään nähnyt tietää, minkälaista se voi pakkaskelillä parhaimmillaan olla - kun jokaisesta tumpusta ja nyssäkästä joka päälle vedetään käydään pitkällinen keskustelu ja välillä suorastaan titaanien taistelu. Niinpä kolmen hengen pukeutuminen kestää kolme varttia (onneksi emme ole kuusihenkinen perhe!), ja liikkeelle päästään puoli tuntia myöhässä. Tunsin itseni rikkinäiseksi gramofoniksi, joka toisti samaa levyä vastauksena kysymykseen miksi pitää pukea setaitämätaituovaate. Kun on talvi, siellä on PAKKASTA!!! Mielessä takoi ajatus pöljyydestä, miten se nyt vaan ei voi mennä jakeluun?
Loppujen lopuksi iloisella harrastusretkellämme oli kivaa. Paitsi että sieltä piti lähteä aikaisin pois, kun oli kylmä. Täytyy myöntää että meinasi lipsahtaa hysteerisen huumorin puolelle, kun kymmenen minuutin ulkoilun jälkeen vierestäni kuului pieni ääni: "Äiti, miksi me ei voitu pukeutua lämpimämmin?"
No niin, muistutan itseäni, pieni lapsi ei ole pöljä. Hän on lapsi, ja lapsi vasta opettelee syy-seuraussuhteita sekä asiakokonaisuuksien yhdistämistä. Mieli ei vielä riitä hahmottamaan miltä tuntuu kun on kylmä, jos se samaan aikaan keskittyy siihen, miten paljon hauskempaa olisi kun ei tarvitsisi laittaa kankeita tumppu-hanskayhdistelmiä tai voisi jättää villahaalarin pois kyydistä. Lapsella on oikeus siihen että hän vasta opettelee, ja sitä vartenhan me aikuiset (muun muassa) olemme että yritämme auttaa häntä tässä oppimisessa.
Pöljyyden ytimeen päästään siinä vaiheessa kun aikuinen toimii vastaavalla tavalla. Kieltäytyy näkemästä tekojensa seurauksia ja ihmettelee jälkeenpäin, mikä meni pieleen. Tai parhaassa tapauksessa tekojen seuraukset osuvat muihin ihmisiin tai kasvottomaan "järjestelmään", jolloin hän ei edes huomaa niitä, porskuttaa vaan tyytyväisenä kun pikkuhanskat ovat niin paljon hauskemmat kuin paksut rukkaset joissa on lapaset alla.
Tällaista pöljyyttä on jättää auto raitiovaunukiskoille hätävilkut päällä kaupassakäynnin ajaksi, kun lumen valtaamasta kaupungista ei löydy parkkipaikkaa. Onhan se niin paljon mukavampaa päästä helpolla! Alkuperäinen aiheeni liittyi kuitenkin jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen, joka on ihanteellinen maastoa pöljyyden tuhovaikutuksille. Ja se alkuperäinen harminaiheeni tältä viikolta pääsi syntymään tuon iloisen harrastusretken jälkeen tehdyllä retkellä paikalliseen kauppakeskukseen, joka suurin sanankääntein mainostaa "Ekokeskusta", jossa kotitalouden jätteitä voi toimittaa kierrätykseen: lasia, metallia, kartonkia/pahvia, energiajätettä ja mitähän vielä. Kaunis idea!
Tarinassa on kaksi pääpöljää: yrittäjä sekä palvelun käyttäjä. Tai kuluttaja, kuten meitä ihmisiä nykyään mieluummin nimitetään. Kuluttajahan on kasvoton hahmo, jonka tärkein tehtävä on tuoda kauppaan rahaa ja kantaa sieltä tavaraa kotiin. Kiltti kuluttaja lajittelee sitten tuplapakattujen tavaroidensa kuoret pois sekajätteestä ja kantaa ne takaisin kauppakeskukseen, jonka Ekokeskus väsymättä rouskuttaa nämä jätteet ja näin kaikki ovat hyviä ihmisiä ja planeetta pelastuu. Tai siis kiltti kuluttaja nyt ylipäätään ostaa nuo tuplapakatut tuotteet, mutta kauppias mielellään markkinoi mielikuvaa tästä kuluttajasta joka käyttää Ekokeskusta kaikkien osallisten omatunnon pesemiseen.
Kauppakeskuksen omistaja on kuitenkin halunnut saada Ekokeskuksen tuoman PR-edun mahdollisimman vähällä panostuksella ja rakentanut parkkihallin nurkkaan pienen pömpelin, jonka yksittäisiin lokeroihin moottoroidut leuat yrittävät survoa kansalaisten tuomia jätekuormia. Tämähän oli näppärä rakentaa, sen mahtuu hyvin tyhjentämään eikä mene paljon tilaa Tärkeältä Autojen Pysäköinniltä. Ainoa, joka jäi ennakoimatta oli että joku saattaisi oikeasti innostua käyttämään tällaista yhteiskunnallisesti edistyksellistä palvelua! Eli kun ihmiset (se vajaa prosentti kauppakeskuksen asiakkaista?) yrittää tuoda huolella lajittelemiaan jätteitä Ekokeskukseen, on se käytännössä jatkuvasti täynnä ja pahvia rouskuttavat metallileuat jumissa. Kauppakeskus joutuu maksamaan henkilölle, joka koittaa pitää pömpelin kutakuinkin toiminnallisena, eli hermorauniona säätää vähän väliä ison laatikollisen kamaa sekajätekuormaan ja koittaa lopun aikaa ronkkia vehkeen jumiutuneiden leukojen välistä pois isoimpia pahvinriekaleita.
Mitä tekee pöljä asiakas sitten? Näkee Ekokeskuksen, ja kiikuttaa sinne kaiken mahdollisen ylijäämätavaransa, ongelmajätteitä myöten. Jos kauppakeskuksen palkkaama epätoivoinen pömpelinpyörittäjähenkilö on laittanut kartonkijätteen eteen väliaikaisesti ison jäteastian, johon kartonkeja voisi heittää metallileukojen ollessa tukossa, heittää asiakas tuohon laatikkoon loppuunpalaneet loisteputkensa. Sittenhän ne on kierrätetty! Eipä sillä niin sitten väliä ettei tämä kohde ota vastaan ongelmajätettä ja jos sellaisia työntäminen kuormaan, sekä se alkuperäinen ongelmajäte että kaikki muidenkin tuomat, oikeasti lajitellut jätteet päätyvät sekajätteisiin kaatopaikalle.
Siinä vaiheessa kun minä saavuin paikalle pyhien jäljiltä pullistelevine energiajäte- ja kartonkipakkauskasseineni, oli Ekokeskus juuri edelläkuvatunlaisessa ylitsepursuavassa tilassa. Lopputuloksena lähes kaikki sinne tuotu meni siltä päivältä kaatopaikalle.
Tulipahan lajiteltua hienosti jätteitä. Ja eipähän mennyt meidän jätemaksuista...
Ai miksikö muuten itse käytän tuota kauppakeskusta ja kannan sieltä kotiin tavaraa, jonka pakkauksia koitan edellämainitulla tavalla hävittää? Koska se on niin helppoa ja kätevää. Rukkaset ovat aika kankeat kädessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti