Valoa

Katsoin aiempia kirjoituksia, ja vaikka ne eivät ajatuksen tasolla olleetkaan negatiivisia, otsikot ovat hieman... positiivisuutta hakevia. Aika kaukaa vielä hakevatkin. Ajattelinpa siis kirjoittaa hyviä asioita tähän vuoden alkuun, ei yhtään missään järjestyksessä, ainakaan tärkeyssellaisessa. Jossain kaukana välkkyvät ehkä virvatulet, mutta pohjimmiltaan elämän tärkeät asiat ovat ihan hirveän selkeitä - tässä, nyt ja tänään.

- Koira vierellä loikoillessa, puuhatessa, lenkkeillessä, harrastaessa. Hevosen laukka pehmeänä ja rullaavana



- Lumileikit pihalla, lumityöt kohtuullisessa määrin
- Oma ihana koti



- Omatahtoinen pieni prinsessa, jonka mielestä äiti on ihana, hän itse on ihana, isi on ihana, veli on ihana, ja meidän koko perhe on ihana. Jonka iloiset kasvot piristävät minkä tahansa päivän ja hetken
- Iso pieni poika, joka on pääasiassa hirmuisen kova Jedi-ritari ja jääkiekko/jalkapallomies, mutta käpertyy riittävän usein kainaloon muututtuaan ihan pieneksi hampsteriksi
- Puoliso, perhe, ystävät

- Monipuolinen työ, hyvä työilmapiiri, suhteellisen turvattu taloustilanne



- Terveys
- Elämän fyysiset nautinnot - liikunta, ruoka, lepo ja läheisyys
- Kirjat, kirjoittaminen, piirtäminen
- Kauneus ympärilläni: ihanat ihmiset, kaunis luonto, vuodenaikojen vaihtelu, kaikki se minkä huomaamiseen pitää muistaa pysähtyä.

 

Yksi esimerkki tuollaisesta kauneudesta on alppiruusu. Koskaan en ole ollut puutarhaihmisiä enkä ymmärtänyt mitään kasveista, ennen kuin kiinnostuin niistä ihmeesti saatuani oman pihan ja joukon vanhoja kasveja. Siihen asti alppiruusu oli ollut se kummallisen näköinen, aika mitätön reuhake, joita nyt tuntui olevan vähän joka pihassa ja puutarhassa, syystä jota en sen kummemmin vaivautunut miettimään. Sitten näin ensimmäisen kerran oman alppiruusuni kukkivan. Niin herkkä, hento, kaunis ja ihmeellinen! Päivästä toiseen vain tuijotin ja ihailin. Kun tuli aika laittaa piha remonttiin, oli kaivinkoneen ensimmäinen työ siirtää iso alppiruusu muutaman metrin verran sivummalle, keskellä kiemurtelevat (syksyisin viitisentoista vadelmaa kasvattavat) vattupensaan riekaleet mukana. pienemmän alppiruusun olivat miehet saaneet kaivaa maasta ja siirtää jo aikaisemmin. Molemmat ovat nyt elossa ja pienemmän vieressä, tällä hetkellä yli metrisen kinoksen alla yrittelee uusi kirkkaanpunakukkainen tulokas. Viime vuonna se selvisi lumitaakastaan ja tuotti maailman kauneimmat kukat. Ensi kevät näyttää, miten pienen tällä kertaa käy!


Lainaan vielä lopuksi itselleni muistutukseksi pienen pätkän Positiivareilta:

Lakkaa odottamasta kunnes koulu on käyty, kunnes koulu taas alkaa, kunnes laihdut kymmenen kiloa, kunnes tienaat kymmenen tonnia, kunnes sinulla on lapsia, kunnes lapset ovat lähteneet kotoa, kunnes pääset työelämään, kunnes vetäydyt eläkkeelle, kunnes menet naimisiin, kunnes saat eron, kunnes koittaa perjantai-ilta, kunnes on sunnuntaiaamu, kunnes saat uuden auton tai kodin, kunnes auto tai koti on maksettu, kunnes tulee kevät, kesä, syksy tai talvi, kunnes saat avustusta, kunnes on ensimmäinen tai viidestoista päivä, kunnes on vuorosi esiintyä, kunnes drinkkisi saapuu, kunnes olet raitistunut tai kunnes olet kuollut tai uudelleensyntynyt tajutaksesi tämän.

Ei ole sen parempaa hetkeä olla onnellinen kuin tässä ja nyt.